Kipu koskettaa -kurssilta: vertaistukea, ymmärrystä ja pysähtymistä itsensä äärelle

Toimin elokuussa psykologina Neuroliiton Kipu koskettaa -kurssilla. Kurssilla tarkastelimme kipua ja sen kanssa elämistä monesta näkökulmasta. Työskentelyssä yhdistyivät Kivun juurille ry tutut kehon ja mielen yhteyttä huomioivat näkökulmat sekä hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) menetelmät.

Yksi kurssin tärkeistä elementeistä oli vertaistuki. Kun toinen on kokenut jotakin samankaltaista, hän voi ymmärtää aivan erityisellä tavalla niitä haasteita ja kuormituksia, joita pitkäaikaiseen kipuun ja sairastamiseen liittyy.

Muille jakaminen ja toisten kuunteleminen voi synnyttää myötätuntoa ja itsemyötätuntoa: kokemuksen siitä, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi. Vertaistuessa ei kuitenkaan tarvitse jäädä vain vaikeuksien äärelle. Toisilta voi saada myös arvokkaita näkökulmia siihen, mikä on auttanut jatkamaan eteenpäin, mistä on saanut helpotusta kipuun ja miten voi elää itselle merkityksellistä elämää oireista huolimatta. Monia auttavat esimerkiksi läsnäoloon ja rentoutumiseen vievät keinot sekä itselle mielekäs tekeminen.

Mitä keho yrittää kertoa?

Kurssilla tutkimme myös kehon ja mielen yhteyttä eli psykofysiologista näkökulmaa kipuun. Pitkittyneeseen kipuun ja muihin fyysisiin oireisiin voivat vaikuttaa monet tekijät. Myös pitkäaikainen stressi, emotionaalinen kuormitus ja tapa, jolla olemme oppineet suhtautumaan omiin tunteisiimme ja tarpeisiimme, voivat olla osa kokonaisuutta.

Joskus jo lapsuudesta asti voi kulkea mukana ikään kuin opittuja sääntöjä ihmisenä olemiseen: pitää olla reipas, pitää jaksaa, muita ei saa rasittaa omilla tarpeilla, muita pitää auttaa vaikka itsensä kustannuksella tai tiettyjä tunteita ei saa näyttää. Aikuisena nämä voivat näkyä esimerkiksi jatkuvana suorittamisena, omien rajojen ylittämisenä tai vaikeutena antaa itselleen lupa levätä.

Kurssilla tutkimme omaa elämänhistoriaa myös tästä näkökulmasta. Milloin kehoni on oireillut? Mitä elämässäni tapahtui silloin?  Löytyykö oireilun, kuormituksen, stressin tai elämänmuutosten väliltä yhteyksiä?

Tarkoituksena ei ole etsiä yhtä selitystä kivulle, ja kipu on aina todellista. Kivun kokemukseen voivat vaikuttaa samanaikaisesti fyysiset tekijät sekä psyykkinen ja muu elämän kuormitus. Siksi hyödymme siitä, että tarkastelemme uteliaasti: mitkä kaikki asiat juuri minun kehoni ja mieleni hyvinvointiin vaikuttavat?

Pysähtyminen itsensä äärelle tuomitsematta

Ymmärtäminen on vasta yksi osa muutosta. Jos on esimerkiksi vuosia oppinut menemään eteenpäin, vaikka keho pyytäisi lepoa, tarvitaan myös uudenlaisen toiminnan harjoittelua.

Siksi kurssilla emme vain puhuneet pysähtymisestä ja rentoutumisesta.

Harjoittelimme läsnäoloa, kehon kuuntelemista ja rentoutumista. Teimme myös Sisäinen lapsi -harjoituksen, jossa voi tutkia lempeästi sitä, mitä on aikanaan tarvinnut ja mitä kaipaa edelleen. Samalla voi antaa sisäisen lapsen johdattaa kohti turvaa ja rentoutta: palauttaa mieleen kokemuksia turvasta, levosta ja hetkistä, jolloin ei ole tarvinnut suorittaa.

Jos mieli sanoo: vielä tämä pitäisi tehdä, kyllä minun pitäisi jaksaa, kannattaakin pysähtyä hetkeksi kysymään:Pitääkö oikeasti jaksaa? Kuka niin sanoo? Mikä on juuri nyt tärkeää,  ja minkä voin jättää myöhemmälle?

Mitä minä ja kehoni tarvitsemme juuri nyt?

Kun annamme itsellemme ja kehollemme myös tilaa vain olla, voimavaroja jää paremmin myös siihen, mikä meille on tärkeää.

Kun pysähdymme itsemme äärelle tuomitsematta, siitä alkaa tai vahvistua uudenlainen suhde omaan kehoon: ei vastustajana, joka estää tekemästä asioita, vaan kumppanina, joka kertoo, kun jokin on meille liikaa ja on aika palautua.

Merja Lappi
psykologi, työterveyspsykologi
Kivun juurille ry:n varapuheenjohtaja