Uuden oven avaaminen vaatii valmiutta muutokseen

Minkä oven sinä haluaisit avata?

Tämän blogitekstin aiheena on ovien avaaminen. En nyt tarkoita kirjaimellista ovien avaamista vaan kuvainnollisesti erilaisten päätösten tekemistä ja niiden seurauksia.

Voit kuvitella päiväsi olevan täynnä hetkiä, jolloin voit valita, minkä ”oven avaat” eli minkä päätöksen tai toiminnan teet seuraavaksi. Jokainen oven avaus avaa mahdollisuuden erilaisille toimintasi määrittelemille tulevaisuuksille. Esimerkiksi: kun olet nälkäinen, voit valita kokkaavasi itse kotona ruokaa tai lähteväsi ulos syömään. Kun olet päättänyt lähteä ulos syömään, voit valita joko pikaruuan tai kotiruuan välillä. Voit valita kysyä ystäväsi mukaan tai lähteä yksin.

Millaisia valintoja me ihmiset yleensä mieluiten teemme? Kyllä, useimmiten valitsemme tuttuuden. Uudet valinnat, vaikka ne olisivat kuinka hyväksi meille, ovat yleensä vaikeita toteuttaa. Ne vaativat meiltä paljon energiaa, sillä ne poikkeavat meidän tavanomaisesta rutiinistamme. Tämä koskee myös omaa terveyttämme edistävien päätösten tekemistä, jos siihen liittyy perusrutiineistamme poikkeamista. Alkuun pääseminen vaatii usein energiaa ja vaivannäköä.

Esimerkiksi eräs sukulaiseni kävi muutama vuosi sitten kipeän olkapään takia fysioterapeutilla, joka antoi hänelle ohjeet käden kuntouttamiseen ja jumppaamiseen. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän valitteli puolisolleni, kuinka käsi oli edelleen kipeä ja fyssarilla käynti ei ollut auttanut. Puolisoni kysyikin: ”No, oletko sinä tehnyt niitä harjoituksia, jotka fyssarilta sait?”. Vastaus oli ”En.” Syitä tähän voi olla monia, mutta veikkaisin, että yksi isoin syy oli se, että tehdäkseen fysioterapialiikkeitä kotona hänen olisi pitänyt ”avata uusi ovi” eli tehdä päätös tehdä fysioterapialiikkeitä. Tämä oli ”häiriö” hänen tuttuun rutiiniinsa. Sen sijaan hän päätti avata vanhan tutun oven ja esimerkiksi katsoa puoli yhdeksän uutisia tai tehdä jotain muuta tuttua ja turvallista silloin, kun olisi ollut mahdollinen hetki jumppaliikkeiden tekemiseen. Tietoisesti hän varmasti tiesi, että jumppaliikkeet olisivat hänelle hyväksi, mutta kynnys avata tätä ovea – uuden jumpparutiinin luominen – vaati liikaa energiaa suhteessa hyötyyn, jonka hän koki siitä saavansa. Ja ymmärtäähän sen: erityisen hankalaa uusien päätösten tekeminen on silloin, kun niiden hyötyä ei näe heti vaan vasta pidemmän ajan kuluttua.

Syy ei siis missään nimessä ole siinä, että emme tietäisi, mitä meidän ”pitäisi” tai ”kannattaisi” oman hyvinvointimme eteen tehdä. Vaatii energiaa ja tahtotilaa muuttaa omaa käyttäytymistään ja tehdä uusi valinta. Vielä enemmän vaatii energiaa ja tahtotilaa tehdä uusi valinta yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta ajan mittaan siitä tuleekin uusi rutiini. Valitettavan usein ihmisen pitää kuitenkin pudota aika syvälle ennen kuin hänen tahtotilansa on riittävän suuri muutokselle. Vaatii energiaa ja rohkeutta uskaltaa avata se itselle kaikkein paras ovi, vaikka juuri sillä hetkellä ei tekisi mieli, ei huvittaisi tai lempiohjelma tulisi telkkarista.

Millaisia ovia sinä avaat päivittäin? Onko jokin ovi, joka sinua kiinnostaisi avata, mutta et ole vielä tehnyt sitä? Kannustan sinua rohkeasti kokeilemaan.

Iida Rinkinen, puheenjohtaja