Psykofysiologisten oireiden tunnistamisen ja hoidon haasteita

Miksi pitkittyneeseen kipuun tai muihin stressi-ja emotionaalisperäisiin oireisiin on vaikea saada apua?

Maaliskuussa Kivun juurille ry oli luennoimassa TUL:n Tampereen piirin senioreiden seminaarissa. Seminaarin osallistujilta nousi esiin tärkeä aihe, jota tänään avaamme blogissa vähän enemmän.

Osallistujien keskuudesta nousi kokemuksia, joissa omia fyysisiä oireita on vähätelty terveydenhuollon piirissä ja myös jätetty tutkimatta. Syitä tähän on varmasti monia, mutta yhtenä isona nousi esille se, että oiretta ei oltu otettu tosissaan ja vähäteltiin ja saatettiin jopa laittaa mielenterveyden piikkiin. Jos oireilu on ollut stressi- tai tunneperäistä, on kyse varmasti myös siitä, että osalla terveydenhuollon ammattilaisista ei ole tietoa, miten tunnistaa ja hoitaa psykofysiologisia oireita.

Vaikka oireilu vaikuttaisi stressi- tai emotionaalisperäiseltä, niin aina pitää tutkia ja poissulkea kaikki muut mahdolliset syyt oireilun takana. Vasta sen jälkeen voidaan oireilun aidosti todeta olevan luonteeltaan joko kokonaan tai osittain psykofysiologista. Tämä tuo niin hoitavalle terveydenhuollon ammattilaiselle kuin potilaallekin varmuutta diagnoosista ja avoimuutta erityyppistä hoitoa kohtaan.

Kipu tai muu oire on aina todellinen, vaikka juurisyy olisikin psykologinen. Oireen psykofysiologinen tausta ei ikinä poissulje sitä, että oiretta ei pitäisi hoitaa – se vain osoittaa toimivat työkalut oireiden hoitoon, jotka ovat enemmänkin koulutuksellisia ja psykologisia luonteeltaan. Toisen blogin aihe on sitten se, että onko ammattilaisella koulutuspohjaa antaa tämän tyyppistä hoitoa sekä onko potilas valmis vastaanottamaan perinteisestä eroavaa hoitoa.

Kivun juurille ry tarjoaa terveydenhuollon ammattilaisille ja potilaille tieto, toivoa & työkaluja stressi- ja emotionaalisperäisistä oireista toipumiseen.

Merja Lappi, Elviira Alastalo & Iida Rinkinen