Valinta ja vastuu

”Knowing without doing is the same as not knowing.” – Peter Sage

Viime blogissa puhuimme siitä, että kaikilla on oikeus tietää. Tieto tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta. Se, että ottaako ihminen vastuuta, esimerkiksi oman hyvinvointinsa parantamisesta, on ihmisen oma asia. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija ja jokaisella on oma arvomaailmansa, jonka mukaan toimia.

Esimerkiksi: me kaikki tiedämme, että oman terveyden ylläpitämiseksi on hyvä liikkua päivittäin. Tämä tieto itsessään ei paranna terveyttä. Jotta keho pysyisi kunnossa ja terveenä, on tehtävä tiedon mukaisia asioita, eli nostettava peppu penkistä ja lähdettävä liikkumaan.

Sama periaate pätee myös monissa muissa terveydellisissä asioissa. Erityisesti stressi- ja emotionaalisperäisten sairauksien ja oireiden kanssa: kun ymmärtää oman tunne-elämänsä vaikutuksen sairauden syntymisessä ja siitä toipumisessa, tuo tieto ymmärrystä ja sitä kautta vastuun valita jatkaako vanhalla mallilla vai lähteäkö sisäisen muutoksen tekemiseen.

Vastuu ei tarkoita, että muutosta pitäisi tehdä yksin ja ilman opastusta. Päinvastoin, on tärkeää saada tukea ja opastusta luetettavilta tahoilta paranemisen polun varrelle. Mutta itse pitää tarttua toimintaan omaa itseä kuunnellen. Se voi tarkoittaa eri ihmisillä eri asioita: joillekin se tarkoittaa lisätiedon keräämistä, toiselle rentoutumis- ja meditaatioharjoituksia, kolmannelle tietoisuustaitojen harjoittelua, neljännelle psykoterapiaa.

Kun tiedät mikä auttaisi hyvinvointiisi, olet vastuussa itse itsellesi, valitsetko toimia sen mukaan. Kukaan muu ei voi tehdä työtä puolestasi, mutta voit hankkia mahtavia tukihenkilöitä matkallesi, jotka ovat iloisia menestyksestäsi ja tukevat sinua hankalilla hetkillä.

Myöskään Kivun juurille ry ei voi tehdä sisäistä muutosta puolestasi, mutta voimme olla tukenasi tuomassa toivoa, tietoa ja työkaluja paranemisprosessisi varrelle.

Iida Rinkinen (Kivun juurille ry:n puheenjohtaja) & Merja Lappi (Kivun juurille ry:n varapuheenjohtaja)

Samankaltaiset artikkelit

  • Tunnistetaanko psykofysiologisia oireita terveydenhuollossa?

    Kipu on ollut elämässäni läsnä jo lapsuudesta lähtien, eikä sille koskaan löytynyt  selkeää syytä. Kipua laitettiin “kasvukipujen”, kisaurheilun ja raskaan työn piikkiin. Lopulta aloin epäillä, että tässä täytyy olla kyse jostain muusta kuin siitä, että 20-vuotiaan nuoren keho lahoaa ja kipuilee tarpeettoman paljon. Lähdin opiskelemaan fysioterapiaa, koska omat kokemukseni terveydenhuollosta eivät olleet hyviä ja koin…

  • Tieto luo toivoa

    Mielestäni kaikilla on oikeus tietää. Se, että mihin tietoa käyttää, on yksilön henkilökohtainen asia. Kun psykofysiologiset oireet tulivat ajankohtaiseksi omassa elämässäni, tajusin, että terveydenhuollolla (sen saavutuksia yhtään väheksymättä) ei ollut, ainakaan tuolloin, antaa riittävää vastausta oireiluuni. Koska sieltä saamani apu ei ollut riittävää nostaakseni elämänlaatuani edes kohtuulliseksi, aloin itse tutkimaan asioita. Viimeisen kahdeksan vuoden kuluessa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *