Keho reittinä mielen äärelle

Luennolla saimme kysymyksen, miten omalla keholla voi vaikuttaa mieleen. Tässä tekstissä avaamme asiaa hieman. Puhumme paljon mielen asioista ja niiden tärkeydestä. Usein myös tarjotaan erilaisia hengitys- ja kehotietoisuusmenetelmiä, vaikkapa ahdistusta helpottamaan. Mutta miten nämä menetelmät vaikuttavat mielen sisäisiin asioihin?

Mietitään esimerkiksi hengitystä. Hengitysharjoituksia on tarjolla monenlaisia, mutta kuinka usein tiedetään tarkalleen, miksi niitä tehdään? Hengitys vaikuttaa esimerkiksi keskushermoston vireystilaan, pallean ja sisäelinten toimintaan, sydämen koherenssiin ja aivoaaltoihin. Näillä kaikilla on merkitys ihmisen kokemaan keholliseen oloon ja tunteisiin. Niiden säätelyllä voidaan vaikuttaa keskushermoston kautta aivoihin ja sitä kautta taas kehoon.

Helpoimmillaan kehotyöskentely voi olla keskittymistä vaikkapa omiin jalkapohjiin ja niiden tuntemuksiin. Kävelyllä voit tunnustella miltä maa tuntuu jalkojen alla tai kokeilla miltä puun kuori tai sillan kaide tuntuu ihoa vasten. Keskittyminen kehon tuntemuksiin voi tuoda ajatuksia mielestä enemmän kehoon ja läsnäoloon. Näin päästään hetkeksi pois mielen tarinoista.

Keho on loistava väline lähteä tutustumaan kehomieliyhteyteen. Tunnetyöskentely voi tuntua haastavalta, jos kehomieliyhteys on poikki. Tällöin on mahdollista lähteä tutustumaan kehon tuntemuksiin ja sitä kautta pikkuhiljaa tunnetiloihin. Tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti omien tunnetilojen työstämistä ja sitä kautta kehollisten oireiden helpottumista ja parempaa yleistä vointia.

Elviira Alastalo

Samankaltaiset artikkelit

  • Valinta ja vastuu

    ”Knowing without doing is the same as not knowing.” – Peter Sage Viime blogissa puhuimme siitä, että kaikilla on oikeus tietää. Tieto tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta. Se, että ottaako ihminen vastuuta, esimerkiksi oman hyvinvointinsa parantamisesta, on ihmisen oma asia. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija ja jokaisella on oma arvomaailmansa, jonka mukaan toimia. Esimerkiksi: me…

  • Tieto luo toivoa

    Mielestäni kaikilla on oikeus tietää. Se, että mihin tietoa käyttää, on yksilön henkilökohtainen asia. Kun psykofysiologiset oireet tulivat ajankohtaiseksi omassa elämässäni, tajusin, että terveydenhuollolla (sen saavutuksia yhtään väheksymättä) ei ollut, ainakaan tuolloin, antaa riittävää vastausta oireiluuni. Koska sieltä saamani apu ei ollut riittävää nostaakseni elämänlaatuani edes kohtuulliseksi, aloin itse tutkimaan asioita. Viimeisen kahdeksan vuoden kuluessa…

  • Tunnistetaanko psykofysiologisia oireita terveydenhuollossa?

    Kipu on ollut elämässäni läsnä jo lapsuudesta lähtien, eikä sille koskaan löytynyt  selkeää syytä. Kipua laitettiin “kasvukipujen”, kisaurheilun ja raskaan työn piikkiin. Lopulta aloin epäillä, että tässä täytyy olla kyse jostain muusta kuin siitä, että 20-vuotiaan nuoren keho lahoaa ja kipuilee tarpeettoman paljon. Lähdin opiskelemaan fysioterapiaa, koska omat kokemukseni terveydenhuollosta eivät olleet hyviä ja koin…

  • Psykofysiologisten oireiden tunnistamisen ja hoidon haasteita

    Miksi pitkittyneeseen kipuun tai muihin stressi-ja emotionaalisperäisiin oireisiin on vaikea saada apua? Maaliskuussa Kivun juurille ry oli luennoimassa TUL:n Tampereen piirin senioreiden seminaarissa. Seminaarin osallistujilta nousi esiin tärkeä aihe, jota tänään avaamme blogissa vähän enemmän. Osallistujien keskuudesta nousi kokemuksia, joissa omia fyysisiä oireita on vähätelty terveydenhuollon piirissä ja myös jätetty tutkimatta. Syitä tähän on varmasti…