Psykofysiologisten oireiden tunnistamisen ja hoidon haasteita

Miksi pitkittyneeseen kipuun tai muihin stressi-ja emotionaalisperäisiin oireisiin on vaikea saada apua?

Maaliskuussa Kivun juurille ry oli luennoimassa TUL:n Tampereen piirin senioreiden seminaarissa. Seminaarin osallistujilta nousi esiin tärkeä aihe, jota tänään avaamme blogissa vähän enemmän.

Osallistujien keskuudesta nousi kokemuksia, joissa omia fyysisiä oireita on vähätelty terveydenhuollon piirissä ja myös jätetty tutkimatta. Syitä tähän on varmasti monia, mutta yhtenä isona nousi esille se, että oiretta ei oltu otettu tosissaan ja vähäteltiin ja saatettiin jopa laittaa mielenterveyden piikkiin. Jos oireilu on ollut stressi- tai tunneperäistä, on kyse varmasti myös siitä, että osalla terveydenhuollon ammattilaisista ei ole tietoa, miten tunnistaa ja hoitaa psykofysiologisia oireita.

Vaikka oireilu vaikuttaisi stressi- tai emotionaalisperäiseltä, niin aina pitää tutkia ja poissulkea kaikki muut mahdolliset syyt oireilun takana. Vasta sen jälkeen voidaan oireilun aidosti todeta olevan luonteeltaan joko kokonaan tai osittain psykofysiologista. Tämä tuo niin hoitavalle terveydenhuollon ammattilaiselle kuin potilaallekin varmuutta diagnoosista ja avoimuutta erityyppistä hoitoa kohtaan.

Kipu tai muu oire on aina todellinen, vaikka juurisyy olisikin psykologinen. Oireen psykofysiologinen tausta ei ikinä poissulje sitä, että oiretta ei pitäisi hoitaa – se vain osoittaa toimivat työkalut oireiden hoitoon, jotka ovat enemmänkin koulutuksellisia ja psykologisia luonteeltaan. Toisen blogin aihe on sitten se, että onko ammattilaisella koulutuspohjaa antaa tämän tyyppistä hoitoa sekä onko potilas valmis vastaanottamaan perinteisestä eroavaa hoitoa.

Kivun juurille ry tarjoaa terveydenhuollon ammattilaisille ja potilaille tieto, toivoa & työkaluja stressi- ja emotionaalisperäisistä oireista toipumiseen.

Merja Lappi, Elviira Alastalo & Iida Rinkinen

Samankaltaiset artikkelit

  • Tunnistetaanko psykofysiologisia oireita terveydenhuollossa?

    Kipu on ollut elämässäni läsnä jo lapsuudesta lähtien, eikä sille koskaan löytynyt  selkeää syytä. Kipua laitettiin “kasvukipujen”, kisaurheilun ja raskaan työn piikkiin. Lopulta aloin epäillä, että tässä täytyy olla kyse jostain muusta kuin siitä, että 20-vuotiaan nuoren keho lahoaa ja kipuilee tarpeettoman paljon. Lähdin opiskelemaan fysioterapiaa, koska omat kokemukseni terveydenhuollosta eivät olleet hyviä ja koin…

  • Valinta ja vastuu

    ”Knowing without doing is the same as not knowing.” – Peter Sage Viime blogissa puhuimme siitä, että kaikilla on oikeus tietää. Tieto tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta. Se, että ottaako ihminen vastuuta, esimerkiksi oman hyvinvointinsa parantamisesta, on ihmisen oma asia. Jokainen on oman elämänsä asiantuntija ja jokaisella on oma arvomaailmansa, jonka mukaan toimia. Esimerkiksi: me…

  • Keho reittinä mielen äärelle

    Luennolla saimme kysymyksen, miten omalla keholla voi vaikuttaa mieleen. Tässä tekstissä avaamme asiaa hieman. Puhumme paljon mielen asioista ja niiden tärkeydestä. Usein myös tarjotaan erilaisia hengitys- ja kehotietoisuusmenetelmiä, vaikkapa ahdistusta helpottamaan. Mutta miten nämä menetelmät vaikuttavat mielen sisäisiin asioihin? Mietitään esimerkiksi hengitystä. Hengitysharjoituksia on tarjolla monenlaisia, mutta kuinka usein tiedetään tarkalleen, miksi niitä tehdään? Hengitys…

  • Tieto luo toivoa

    Mielestäni kaikilla on oikeus tietää. Se, että mihin tietoa käyttää, on yksilön henkilökohtainen asia. Kun psykofysiologiset oireet tulivat ajankohtaiseksi omassa elämässäni, tajusin, että terveydenhuollolla (sen saavutuksia yhtään väheksymättä) ei ollut, ainakaan tuolloin, antaa riittävää vastausta oireiluuni. Koska sieltä saamani apu ei ollut riittävää nostaakseni elämänlaatuani edes kohtuulliseksi, aloin itse tutkimaan asioita. Viimeisen kahdeksan vuoden kuluessa…