Sisäisen lapsen ja moraalisen aikuisen välinen konflikti

Jokainen ihminen on syntyessään täysin yhteydessä sisäiseen lapseensa. Sisäisen lapsen toiminta on tiedostamatonta ja pohjautuu mielihyvään. Se ei välitä muista – se välittää vain omista haluista ja tarpeistaan. Sisäinen lapsi laittaa mielihyvän ja nautinnon kaiken muun edelle, on itsekeskeinen, muista riippuvainen, vastuuton sekä toimii ja ajattelee usein epäloogisesti ja irrationaalisesti. Pienet vauvat ovat hyvä esimerkki: ne pompottavat vanhempia, huutavat keskellä yötä ja haluavat ruokaa vanhempien toiveista välittämättä. Pienet lapset ilmaisevat tunteensa ja halunsa sosiaalisista normeista ja tilanteista riippumatta. Kasvaessamme meille kehittyy käsitys moraalista ja arvoista. Tämä moraalinen vanhempi pyrkii tekemään, mitä vanhemmat, perhe, ystävät ja yhteiskunta siltä odottavat. Aikuisuudessa meiltä saattaa unohtua, että sisäinen lapsemme elää yhä sisällämme. Se on itsekäs lapsi, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Se on aina osa meitä jokaista. Koska sisäinen lapsi ei ikinä muutu, on se aina läsnä aggressiivisine impulsseineen sekä vaistoineen ja on siten usein vihainen. Sen ajatukset saattavat olla häiritseviä ja epämiellyttäviä jokapäiväisen elämän kannalta. Tällöin sisäisen lapsen ja moraalisen vanhemman halujen välille voi syntyä ristiriita. Esimerkiksi sisäinen lapsi ei todellakaan halua jonottaa pitkässä kauppajonossa. Jos toimisimme sisäisen lapsen halujen mukaan, kiilaisimme koko jonon ohi ensimmäisiksi. Meissä asuva moraalinen vanhempi kuitenkin (yleensä) estää tämän ja asettuu nätisti jonon hännille ja odottaa vuoroaan. Tämä tekee sisäisen lapsen, joka haluaa kaiken nyt ja heti, vihaiseksi. Ongelmia syntyy, mikäli sisäisen lapsen ääni, tässä tapauksessa vihan tunne, tukahdutetaan. Sisäisen lapsen ääni tulee kuulla, eli sen kokemat tunteet tulee tiedostaa ja tuntea, jotta PPD-oireita ei syntyisi. Huomioi, että pelkkä kuunteleminen riittää – sisäisen lapsen impulssien ja halujen mukaan ei silti tarvitse toimia.