Kivun juurille - kipukroonikon työkalupakki

Lapsuuden kokemusten yhteys terveyteen

(20 min)

Sairauden siemenet kylvetään lapsuudessa

Useimpien sairauksien biologinen tausta syntyy jo lapsuudessa: lapsuuden kokemukset vaikuttavat aivojen stressinsäätelyjärjestelmän kehittymiseen sekä muokkaavat asenteitamme ja uskomuksiamme itsestämme, muista ihmisistä sekä maailmasta. Sairaus ei siis yhtäkkiä vain ilmesty aikuisuudessa, vaan se on useimmiten koko elämänmittaisten tapahtumien kulminoituma.

Lapsuuden traumaattisten kokemusten yhteys terveyteen

Lapsuusajan kokemukset vaikuttavat terveyteen koko ihmiselämän ajan. Tämä on tilastollisestikin havainnoitavissa: lapsuuden traumaattiset kokemukset, kuten lapseen kohdistuva väkivalta (fyysinen psyykkinen tai seksuaalinen), psyykkinen tai fyysinen laiminlyönti tai perheen monimuotoiset ongelmat (esim. vanhempien ero, väkivalta, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö tai vankeustuomio), voivat vaikuttaa terveyteen myöhemmin elämässä. Lapsuuden traumaattiset kokemukset kasvattavat riskiä päänsärkyihin ja migreeniin (M. Sumanen et al. 2007; R. Anda et al. 2010), ärtyvän suolen oireyhtymään (IBS) (E. Mayer et al. 2001), fibromyalgiaan (K. Imbierowicz et al. 2003; B. Van Houdenhove et al. 2005), krooniseen lantion alueen kipuun (S. Melzer-Brody et al. 2007), autoimmuunisairauksiin (S. Dube et al. 2009), kroonisiin keuhkosairauksiin ja syöpään (V. Felitti et al. 1998). Lasten ero huoltajista tai turvaton kiintymyssuhde huoltajiin on myös mahdollinen riskitekijä kipuun (M. Lumley et al. 2011). Useat tutkimukset viittaavat lapsuuden traumaattisten tapahtumien vaikuttavan stressinsäätelyjärjestelmän toimintaan, aivojen glukokortikoidireseptoreihin sekä aivojen rakenteeseen (B. McEwen 1998; L. Carpenter et al. 2009; P. McGowan 2009; Huang et al. 2012).

Traumaattiset lapsuuden kokemukset siis häiritsevät aivojen stressinsäätelyjärjestelmän kehittymistä. Mitä aikaisemmin lapsuudessa nämä tapahtumat koetaan, sitä suurempi todennäköisyys henkilöllä on kehittää PPD-oireita elämänsä aikana (D. Clarke et al. 2019, p. 59).

Fyysisesti lähellä, emotionaalisesti etäällä

Vaikka lapsuuden traumaattiset kokemukset ovat yhteydessä huonompaan terveyteen myöhemmin elämässä, ei se ole ainoa lapsuuden asia, joka voi vaikuttaa terveyteen negatiivisesti. Lapsuudessa voi tapahtua lapsen kehityksen kannalta negatiivisia asioita, tai jotain olennaista, mitä lapsen terve kehittyminen vaatii, saattaa jäädä tapahtumatta (G. Mate 2003, p. 203). On paljon helpompaa huomata selkeät negatiiviset lapsuuden kokemukset – kuten fyysinen tai seksuaalinen väkivalta taikka vanhemman kuolema tai vanhempien ero – kuin lapsen terveen emotionaalisen kehityksen kannalta oleelliset muut asiat, joiden pitäisi tapahtua, mutta jotka eivät jostain syystä tapahdu. Täten vaikka vanhempi olisikin fyysisesti lähellä ja lapsen fyysiset tarpeet täyttyisivät, voi lapsi silti kokea olevansa emotionaalisesti erossa vanhemmasta. Tällöin vanhempi ei ole virittynyt lapsen emotionaaliselle tilalle ja tarpeille. Näin voi tapahtua, mikäli vanhempi on stressaantunut tai ei itse ole lapsuudessaan saanut kaipaamaansa emotionaalista tukea (G. Mate 2003, p. 207-208). Ihmislapsen aivot kehittyvät vielä pitkään syntymän jälkeen ja tähän kehitykseen vaikuttavat lapsen ympäristötekijät, erityisesti lapsen huoltajat ja vanhemmat. Lapsi, jonka aivot vielä kehittyvät, ei osaa itse säädellä tunteitaan ja tarvitsee tähän vanhemman ohjausta ja apua, jotta siihen liittyvät aivoalueet kehittyisivät kunnolla. Siksi vanhemman emotionaalinen läsnäolo ja ohjaus tunteiden käsittelyssä on lapsen tunteiden säätelyn kehittymisen kannalta erittäin oleellista.

”Children and infant animals have virtually no capacity for biological self-regulation; their internal biological states – heart rates, hormone levels, nervous system activity – depend completely on their relationships with caregiving adults.” – G. Mate, When the Body Says No, 2003, p. 188

Mikäli lapsi esimerkiksi kokee, että vanhemmat eivät pysty käsittelemään tai ottamaan vastaan hänen autenttisia tunteitaan, hän saattaa oppia tukahduttamaan tunteitaan. Näin lapsi päällepäin käyttäytyy hyvin ja kuten vanhemmat toivovat, mutta käyttäytymisen alla on pelkoa hylkäämisestä. Tällaisessa tapauksessa lapsi ajautuu erilleen omista aidoista tunteistaan ja autenttisesta itsestään.

Turvallisen kiintymyssyhteen merkitys

Lapsen ja aikuisen (huoltajan) välinen turvallinen kiintymyssuhde on tärkeä lapsen turvallisuuden tunteelle. Lapset, joiden kiintymyssuhde on häiriintynyt, kasvavat kokien pelkoa, epävarmuutta ja ahdistusta. Näiden tunteiden lisäksi lapselle kehittyy tiedostamattomia tunteita kuten kaunaa, vihaa ja raivoa huoltajaa kohtaan sekä syyllisyyttä näistä vihamielisistä tunteista ja mielihaluista. Näiden tunteiden ja reaktioiden patoaminen voi johtaa PPD-oireisiin (A. Abbass et al. 2018; D. Clarke et al. 2019, p. 58-59). Monesti tyypillistä on lapsuuden traumoihin liittyvä suru, syyllisyys ja itsemyötätunnon katoaminen. Usein lapsuudessa traumoja kokeneet ihmiset ovat todennäköisemmin perfektionistisia, ylitunnollisia, hakevat kehuja, pyrkivät toimimaan ”oikein”, laittavat toiset ihmiset itsensä edelle sekä antavan muiden ihmisten dominoida elämäänsä (D. Clarke et al. 2019, p. 59). Tällaista persoonallisuutta voidaan myös kutsua T-tyypin persoonallisuudeksi, joka monesti liittyy PPD-oireisiin (D. Clarke 2016; J. Sarno 1981; J. Sarno 2007, p. 131, 144; D. Schechter et al. 2007; D. Schechter 2014, p. 58-61). Joissain tapauksissa myös käytös, johon liittyy huonoa käytöstä, kapinointia, kiusaamista ja vihanpurkauksia, on mahdollista. Nämä kiintymys- ja ihmissuhteisiin liittyvät toimintamallit tulevat osaksi henkilön neurofysiologiaa ja psyykettä ja ilmenevät toimintatavoissa, reaktioissa sekä ihmissuhteissa läpi elämän (D. Clarke et al. 2019, p. 59).

Tiedostamaton mieli ei tunne ajan käsitettä

Lapsuuden kokemusten ollessa kyseessä on todettava, että aika on tiedostamattomalle mielelle tuntematon käsite. Täten kaikki menneisyyden kokemukset vaikuttavat nykyhetkessä, vaikka sitä ei itse tiedostaisikaan. Myös emotionaalisesti negatiiviset kokemukset – viha ja suru – vaikuttavat jopa aikaisesta lapsuudesta lähtien nykyhetkeen tiedostamattoman mielen kautta, jos näitä tunteita ei ole käsitelty (J. Sarno 1998; J. Sarno 2007, p. 143). Huomion arvoista on ymmärtää, että myös tapahtumat ensimmäisten muutaman elinvuoden aikana vaikuttavat ihmisen käytökseen ja tunteisiin koko loppuelämän ajan, vaikka ihminen ei näitä kokemuksia muistaisikaan (D. Schechter 2014, p. 99). Myös J. Sarnon teorian mukaan nämä lapsuudessa syntyneet tiedostamattomat tunteet, mikäli niitä ei ole käsitelty, voivat aiheuttaa psykologisia tai fyysisiä oireita koko ihmisen elämän ajan (J. Sarno 1998, p. 13-14).

Tehtävä: Lapsuuden haitalliset kokemukset, ACE-kysely (10 min)

ACE-kysely (engl. Adverse Childhood Experiences) on kysely, jonka avulla voidaan saada viitteitä siitä, onko henkilö kokenut lapsuudessaan haitallisia traumatisoivia kokemuksia. Näillä kokemuksilla voi olla vaikutuksia terveyteen vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Lastensuojelun Keskusliitto (2019) toteaakin seuraavasti:

”Erilaiset haitalliset kokemukset lapsuudessa kuten esimerkiksi väkivalta, hyväksikäyttö, vanhempien alkoholismi, mielenterveysongelmat, eroriidat, kiusaaminen ja vanhempien menetys ovat tutkimusten mukaan suurin yksittäinen aikuisiän hyvinvointia ja terveyttä ennustava tekijä. – – Jos haitallisia kokemuksia kasaantuu lapsuudessa samalle ihmiselle neljä tai enemmän, lisääntyy riski esimerkiksi päihde-, mielenterveys- ja väkivaltaongelmiin aikuisiällä huomattavasti. Haitallisten kokemusten kasautuminen lisää myös riskiä sairastua syöpään ja muihin vakaviin sairauksiin ja lopulta jopa ennenaikaiseen kuolemaan. Useita haitallisia lapsuuden kokemuksia kokeneilla on riski sairastua fyysisesti keskimäärin 10-15 vuotta aikaisemmin kuin muut. Keho muistaa koetun trauman, vaikka aivot eivät sitä enää prosessoisi.” (Lastensuojelun Keskusliitto 2019)

Liitteessä (ACE-kysely) vapaasti suomennettu ACE-kysely (muokattu ja suomennettu lähteistä J. Packalen 2020; L. Starecheski 2015), jonka avulla voit saada viitteitä omasta traumataustastasi.

Yritä vastata kysymyksiin, vaikka ne tuntuisivat sinusta hankalilta tai aiheuttaisivat voimakkaita tunteita.

Mitä korkeampi ACE-pistemääräsi, sitä enemmän haitallisia kokemuksia olet kokenut lapsuudessasi. Muista kuitenkin, että kysely on vain suuntaa antava: tulos ei määritä terveyttäsi tulevaisuudessa. Monet positiiviset lapsuuden kokemukset voivat auttaa selviytymään lapsuuden haitallisista kokemuksista. Oma ACE-pistemäärä voi auttaa ymmärtämään omien lapsuuden kokemusten vaikutusta omaan terveydentilaan.

Täytä kysely paperille. Tehtävät ovat vain sinulle – niitä ei jaeta, vaan ne revitään ja heitetään roskiin harjoituksen jälkeen.

ACE-kysely.pdf
Päivä 7

Wau miten pitkällä jo olet! Voit olla ylpeä itsestäsi!

Lähteet

  1. A. Abbass & H. Schubiner. Hidden From View: A Clinician’s Guide to Psychophysiologic Disorders, Psychophysiologic Press, Pleasant Ridge, MI, 2018, 200 p.
  2. R. Anda, G. Tietjen, E. Schulman, V. Felitti & J. Croft. Adverse Childhood Experiences and Frequent Headaches in Adults, Headache, Vol 50, Iss 9, 2010, pp. 1473-1481
  3. L. Carpenter, A. Tyrka, N. Ross, L. Khouru, G. Anderson & L. Price. Effect of Childhood Emotional Abuse and Age on Cortisol Resonsivity in Adulthood, Biological Psychiatry, 2009, Vol 66, Iss 1, pp. 69-75
  4. Centers for Disease Control and Prevention. Adverse Childhood Experiences (ACEs). Viitattu 30.9.2020. Saatavilla https://www.cdc.gov/violenceprevention/aces/index
  5. D. Clarke. Diagnosis and Treatment of Medically Unexplained Symptoms and Chronic Functional Syndromes, Families, Systems, & Health, Vol 34, Iss 4, 2016, pp. 309-316
  6. D. Clarke, H. Schubiner, M. Clark-Smith & A. Abbass. Psychophysiologic Disorders: Trauma Informed, Interprofessional Diagnosis and Treatment, Psychophysiologic Disorders Association, 2019, 302 p.
  7. S. Dube, D. Fairweather, W. Pearson, V. Felitti, R. Anda & J. Croft. Cumulative Childhood Stress and Autoimmune Disease in Adults, Psychosomatic Medicine, Vol 71, Iss 2, 2009, pp. 243-250
  8. V. Felitti, R. Anda, D. Norenberg, D. Williamson, a. Spitz, V. Edwards, M. Koss & J. Marks. Relationship of Childhood Abuse and Household Dysfunction to Many of the Leading Causes of Death in Adults: The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study, American Journal of Preventive Medicine, Vol 14, Iss 4, 1998, pp. 245-258
  9. H. Huang, T. Gundapuneedi & U. Rao. White Matter Disruptions in Adolescents Exposed to Childhood Maltreatment and Vulnerability to Psychopathology, Neuropsychopharmacology, 2012, Vol 37, pp. 2693-2701
  10. K. Imbierowicz & U. Egle. Childhood Adversities in Patients with Fibromyalgia and Somatoform Pain Disorder, European Journal of Pain, Vol 7, 2003, pp. 113-119
  11. Lastensuojelun Keskusliitto. Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset vaikuttavat terveyteen läpi elämän. 2019. Viitattu 30.9.2020. Saatavilla: https://www.lskl.fi/verkkouutiset/lapsuudenaikaiset-haitalliset-kokemukset-vaikuttavat-terveyteen-lapi-elaman/
  12. M. Lumley, J. Cohen, G. Borszcz, A. Cano, A. Radcliffe, L. Porter, H. Schubiner & F. Keefe. Pain and Emotion: A Biopsychosocial Review of Recent Research, Journal of Clinical Psychology, Vol 67, Iss 9, 2011, pp. 942-968
  13. G. Mate. When the Body Says No: Exploring the Stress-Disease Connection, Turner Publishing Company, Naxhville, 2003, 306 p.
  14. E. Mayer, B. Naliboff, L. Chang & S. Coutinho. Stress and the Gastrointestinal Tract: Stress and Irritable Bowel Syndrome, American Journal of Physiology: Gastrointestinal and Liver Physiology, Vol 280, 2001, pp. 519-524
  15. B. McEven. Stress, Adaptation and Disease: Allostasis and Allostatic Load. Annals of the New York Academy of Sciences, Vol 840, Iss 1, 1998, pp. 33-44
  16. P. McGowan, A. Sasaki, A. D’Alessio, S. Dymov, B. Labonte, M. SzyfG. Turecki & M. Meaney. Epigenetic regulation of the glucocorticoid receptor in human brain associates with childhood abuse, Nature Neuroscience, 2009, Vol 12, pp. 342-348
  17. S. Melzer-Brody, J. Leserman, D. Zolnoun, J. Steege, E. Green & A. Teich. Trauma and Posttraumatic Stress Disorder in Women With Chronic Pelvic Pain, Obstetrics and Gynecology, Vol 109, Iss 4, 2007, pp. 902-908
  18. J. Packalen. Lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset ja trauma. Traumainfo.fi, 22.5.2020. Viitattu 30.9.2020. Saatavilla: https://traumainfo.fi/2020/05/22/lapsuuden-aikaiset-haitalliset-kokemukset-ja-trauma/
  19. J. Sarno. The Mindbody Prescription: Healing the Body, Healing the Pain, Grand Central Life & Style, New York, USA, 1998, 210 p.
  20. J. Sarno. The Divided Mind: The Epidemic of Mindbody Disorder, Harper, New York, 2007, 394 p.
  21. D. Schechter. Think Away Your Pain, Mindbody Medicine Publications, 2014, 228 p.
  22. D. Schechter, A. Smith, J. Beck, J. Roach, R. Karim & S. Azen. Outcomes of a mind-body treatment program for chronic back pain with no distinct structural pathology – a case series of patients diagnosed and treated as tension myositis syndrome, Alternative Therapies in Health and Medicine, Vol 13, Iss 5, 2007, pp. 26-35
  23. L. Starecheski. Take The ACE Quiz – And Learn What It Does And Doesn’t Mean, NPR, 2015. Viitattu 30.9.2020. Saatavilla:
  24. M. Sumanen, A. Rantala, L. Sillanmäki & K. Mattila. Childhood adversities experienced by working-age migraine patients, Journal of Psychosomatic Research, Vol 62, Iss 2, 2007, pp. 139-143
  25. B. Van Houdenhove, U. Egle & P. Luyten. The Role of Life Stress in Fibromyalgia, Current Rheumatology Reports, Vol 7, Iss 5, 2005, pp. 365-370