Mielen taitojen, eli psykologisen joustavuuden harjoittelu voi lisäksi auttaa parantamaan läsnäoloa arjessa.

Meillä ihmisillä on oivallinen kyky märehtiä asioita. Olemme todella hyviä siinä. Saatamme murehtia jotain, mikä on tapahtunut, ja toivoa että saisimme sen tekemättömäksi. Tai olemme huolissamme tulevaisuudesta ja pelkäämme jotakin, mitä ei ole tapahtunut. Elämme mielessämme usein joko menneessä tai tulevassa, mutta emme tässä hetkessä – ja se voi vaikuttaa hyvinvointiimme kielteisesti. Läsnäolo on taitoa keskittyä ja suunnata huomiota siihen, mitä tapahtuu juuri nyt ja mitä juuri teemme. Tämä hetkessä elämisen tai läsnäolon taidon harjoittelu parantaa keskittymiskykyä, unta ja kärsivällisyyttä sekä vähentää monenlaista oireilua (W. Van Gordon et al. 2017). On myös viitteitä siitä, että se saattaa jopa vahvistaa immuunijärjestelmää (D. Black, & G. Slavich 2016).

Hengityksen havainnointi on yksi helppo läsnäoloharjoitus: hengitys kun on aina mukanamme. Hengitystä käytetään myös osana kivun hoitoa. Rauhallinen, tasainen hengitys rauhoittaa autonomista hermostoa ja aktivoi parasympaattista hermostoa (H. Luomajoki et al. 2020, p. 402). Tämä auttaa kehoa tuntemaan, että se on turvassa, eikä enää taistele tai pakene -tilassa ja pääsee palautumaan.

Psykologisen joustavuuden, eli pysähtymisen, hyväksynnän, läsnäolon ja myötätunnon harjotuksista on monesti heti hyötyä, mutta säännöllinen, pitkäjänteinen, toistuva harjoittelu tuottaa parhaita tuloksia. On kuitenkin tärkeää tietää, että myös hyvin lyhyet, usein toistuvat harjoitustuokiot voivat lisätä psykologista joustavuutta.

Tämän kurssin kaikki harjoitukset ovat sellaisia, että niissä otetaan huomioon kaikki psykologisen joustavuuden prosessit. Suosittelemme kuuntelemaan ne vähintään kerran, jonka jälkeen voit ehkä löytää niistä mieleisimmän, jonka pariin palaat useamminkin. Kun opit (tai vahvistat) harjoitusten avulla periaatteita psykologisen joustavuuden, eli pysähtymisen, hyväksynnän, läsnäolon ja myötätunnon harjoittelusta, voit vallan hyvin soveltaa harjoituksia itsellesi sopivammiksi tai etsiä niitä lisää muista lähteistä.

Erittäin tärkeää on myös, että varsinaisen harjoittelun lisäksi pyrit siirtämään tietoista hyväksyvää läsnäoloa arkeesi. Voit esimerkiksi keskittyä havainnoimaan tutuilla reiteilläsi kehosi tuntemuksia ja ympäristöä sen sijaan, että antaisit huomiota esimerkiksi mielen jatkuville tarinoille (ajatuksille). Tai otat arkeesi hengähdystaukoja itsellesi, jolloin pysähdyt havannoimaan lempeästi olotilaasi ja hengitystäsi vaikka vain muutaman minuutin ajan. Muista, että hyviä harjoittelun paikkoja ovat myös hetket, kun koet vaikeita tunteita ja ajatuksia! Voit näyttää niille ”vihreää valoa”! Anna kaikkien ajatusten ja tunteiden, sekä kehon tuntemusten tulla ja mennä muistaen, että kaikki me ihmiset koemme vaikeita tunteita ja ajatuksia, se on normaalia. Paradoksaalisesti erityisesti vaikeiden ajatusten ja tunteiden hyväksyminen ja havainnointi ei lisääkään niitä (vaikka se voi aluksi siltä tuntua, kun tulet niistä tietoisemmaksi), vaan huomaatkin, että kun hyväksyt ne, niin niiden valta vähenee!